Lopetan hämmentämisen, enkä edes katso mitä keitoksessa kelluu. Se saa kypsyä pienellä lämmöllä itsekseen.
Tiedän sinne menneen raakoja suunnitelmia ja esikypsennettyjä ideoita, kaikenlaista mitä päästä nyt sattui löytymään.
Päivän päätteeksi maistan kaksi lusikallista. Maku on kutkuttava, mutta tässä on nyt kyllä aika paljon pureskeltavaa.
Kokonainen kattilallinen omia unelmia. Alettava lusikoimaan, vaikka tulisi mahanpuruja.
Voikukkatyttö, ihana!
ReplyDeleteKesähippi-kausi aloitettu!
DeleteIhanat kuvat! Mikä vapauden riemu! Eikös sitä niin sanota, että otat vain lusikan kauniiseen käteen ja alat lapioida :)
ReplyDeleteKiitos! Ja näin se on, on vain lapioitava lusikallinen kerrallaan.
Delete