Jätän askeleet lojumaan

Lähden samalla kun hirvikärpäset vähenevät ja puolukat odottavat ensimmäistä hallaa.

Jätän askeleet lojumaan sammaleelle, ehkä löydän ne vielä kun palaan.

Eteenpäin, rohkeasti

Ilojen ja surujen viikko. Ilojen eteen olen tehnyt töitä, mutta suru tulee kutsumatta.

Nyt eteenpäin, rohkeasti.

Hei hei

Done & dusted. Hei hei Helsinki!

Roskapussit ja suola

Asun syyskuun taloudessa, jossa roskapussit tuodaan Sveitsistä ja suola Ranskasta. Illan pimeydessä loistetaan seitsemän pöytävalaisimen voimin, vain vessassa näkee enää kunnolla.

Vitsaillaan otsalampuista; uusi kattovalaisin on ollut eteisen pöytänä puolitoista vuotta.

Arvaa missä? Niin niin, ei tällaista olekaan muualla. Nauran vapaasti, kontrolloimatta.

Parasta täällä: ystävät, karjalanpiirakat ja ruisleipä. Niitä aina kaipaan maailmalla.

Miksi ja miksi ei

Huomaan, etten enää kirjoita päässäni lauseita nykyhetkestä niin kuin kertoisin niistä tulevaisuudessa menneisyytenä. Ehkä olen enemmän läsnä, ehkä en. Ehkä vuosi on vain ollut aika täynnä? Naputin gradunkin kesäkuukausien kustannuksella.

Lontoota en kaipaa pätkääkään, miten edes voisin, ja jo nyt se tuntuu oudon kaukaiselta, joltain toiselta maailmankaudelta henkilökohtaisen historiani aikajanalla. Muistan sen paikkana, jossa oli liikaa asioita, joista en pidä ja liian vähän asioita, joista pidän.

Kaipaan vähän tulevaisuuteen, sinne missä saan toteuttaa taitojani. Nyt ne valuvat maitokahvien pinnalle sydämiksi ja kukkasiksi -ja onneksi osaan senkin.

Muutoksia ja muuttoja taas luvassa. Miksi ja miksi ei, koitan muistaa kysyä molemmat. Ja sitten antaa mennä.

En saa kiinni

Metsässä kaikki hyvin, kaupungissa olen olen olenko? Joku muu ehkä.

Päivissä täysi työ, en saa kiinni omista ajatuksista.

Katson kelloa kolme kertaa yössä, tyynyllä hupenevat tunnit ja pimenevät aamut, herään kun pystyttävät toria.

En olekaan, Helsingissä

Leikin viikot kaupunkilaista, en olekaan ennen

asunut Helsingissä.

My Finland

The lake welcomes me in, offers its cool embrace. Covered in goose bumps I hide in the sauna, listening how the exhaust air hums as it leaves the building.

I try to see the scent of northern Labrador tea and silence the jackdaws, failing in both, but I succeed in forgetting the world and narrowing it down to this small patch of land in the woods.

Deep relaxation wide awake. I love it. My Finland.

Onko kaikilla jotain huolia?

Sitten seison tyhjässä huoneessa, puran installaatiot ja jätän kymmenet tarinat taakseni. Kirjojen sisällä painavat paperit, en jaksa kantaa niitä.

Lentokoneessa pidän hiljaisen yhden naisen protestin. Ruotsalaiset eläkeläis-pariskunnat jumppaavat käytävällä, turkkilaisilla lentoemännillä on muhkeat nutturat ja tuikkivat silmät. Minä sulkeudun itseeni ja aavistan kuinka kesän värittämät sävyt alkavat heti haalistua.

Istanbulin kentällä nukun istuviltani lattialla, jalat koukussa käsimatkatavaroiden päällä, enkä jaksa enää edes katsella unia. Helsingin päässä paistaa heikko valo, puiden oksilla on kuuraa. On kaunista, mutta kauhean apaattista. Onko kaikilla jotain huolia?

Suddenly

Suddenly, homesick..

Suddenly, this clip in my inbox.. A miss-thing across the globe.. Goosebumps, chills and shivers in front of sheer beauty..

Press play, and repeat, repeat, repeat. Oh Finland you are so wonderful!

And I'm just so lucky, bred under the midnight sun.

(Film credits to Flatlight Films, via Fubiz. P.S. Do watch it full screen!)