Sade oli tulossa, menin sitä vastaan. Kohdatessa olimme molemmat hitaita ja rauhallisia.
Oli niin hiljaista, että kuulin maanalaisen puron solinan. Jäin hetkeksi sen rytmiin kiinni, kurkottelin kivien alle.
Kysyin yhdeltä vihreältä, mikä sen nimi nyt taas olikaan. "Hiirenvirna," se vastasi hienostuneesti. Taisi olla aika onnellinen.
Kannoin ulkona kasvaneet lauseet sisälle, aika hienoja. Tarvitseekohan niitä kastella?
No comments:
Post a Comment