Jään jumiin samoihin ajatuksiin, ne pyörivät, pyörivät, pyörivät. En keksi mitään uutta, mutten oikein pidä näistä vanhoistakaan.
Makaan rähmälläni ja hengitän lapaluilla. Lepään hetken tässä sateen pehmentämässä päivässä. Voi kun osaisin nyt olla ihan hitaasti, puoli minuuttia kerrallaan.
Järjen ääni, kuulen sen kyllä. Mutta mitä sillä tekisin?
Ehkä tämän päivän älyvapaimmat siirrot muuttuvat tärkeimmiksi käännekohdiksi myöhemmin?
Ehkä järkevimmät ratkaisut eivät aina ole parhaita. Ehkä sivuseikat ovat tärkeitä, ja pääkohdat tyhjänpäiväisiä?
Ehkä. En tiedä vielä. Hengitän lapaluilla ja olen tässä, ensin vain puoli minuuttia kerrallaan.
minä en olisi täällä, minulla ei olisi näitä lapsia, en olisi se minä joka olen jos olisin noudattanut Järkevien Ratkaisujen linjaa elämässäni.
ReplyDeleteNiin, järkevein ratkaisujen linjalla olisi tullut jotain muuta, ja järkevä voi olla myös väärä.. Olet ollut rohkea.
Deletetavallaan ehkä olen, mutta paljon rohkeampi voi olla monin tavokn muutenkin. minä lähdin tyhjän päälle, mutta rehellisesti sanottuna vain näennäisesti. en ole koskaan ollut tilanteessa jossa minulla ei olisi ollut kattoa pään päällä tai ruokaa. ja sellaisiinkin ihmiset lähtevät, vapaaehtoisesti. he ovat oikeasti rohkeita. menevät vaikkeivät tiedä yhtään mitä tulee.
ReplyDeleteNiin, oman mukavuusalueen ulkopuolelle voi mennä monin eri tavoin :-)
DeleteSun kuvista saa voimaa tähän suomen marraskuun pimeyteen, tulisi jo lunta!
ReplyDeleteToivotaan tosiaan sitä lunta sinne! Kiva jos aurinko paistaa sinne saakka tätä kautta.
Delete