Aika kuuma, aivot valuu korvista ulos. Paikkaan hävikkiä mansikkamehulla.
Pohdin silti suuria. Teen pieniä. Kuuntelen lämmön pehmentämää kaupunkia ja sen laiskaa kuminaa.
Näkymätön voima liikuttaa lehtiä ja pörröttää hiuksia. Makaan sitruunapuun alla ja annan auringon värittää sävyjä iholle.
Suljen silmät. Mitään ei tapahdu. Ja samalla tapahtuu kaikki.
Mahtava lintu, kaunis kuin mikä.
ReplyDeleteTäälläkin ei mitään ja kaikki.
Ihanaa kun näet, että kaunis -mä nimittäin kutsun näitä lintuja adjektiiveilla "kammottava" ja "ruma." Niistä lähtee vielä ihan hirveä ääni, oikeita maailmanlopun korppikotkia :-)
DeleteNiin villejä värejä, oikein hätkähdin täällä harmauden keskellä! Täällä on vain harmaata, ei juuri muita värejä maisemassa. Minä teen pieniä myös ja ajattelen suuria. Ja lintu, se on kaunis!
ReplyDeleteAjattelin aivan samaa väreistä, jotenkin ravisteli omiakin silmiä ja uskoin, että on se kesä nyt alkanut. Marrasharmaa tuntuu tosiaan täydelliseltä vastakohdalta. Sinunkin silmään siis kaunist lintu, ehkä tuossa lentoasennossa, myönnän. Mutta taisin tuollekin kyseiselle yksilölle mutista jotain siihen malliin että "oh shut up you ugly creature." Sitten tajusin kaivaa kameran :-)
Delete