Jääkaappi hajosi, ja tilanne vaatii ratkaisua. Se on tämä: olen vaihtanut maitokahvin jäätelökahviin.
Saan taas lukea mitä huvittaa. Valitsen kirjan, jossa on paksut, röpelöreunaiset sivut. Se tuntuu käteen samalta kuin pehmeäksi kulunut flanellipaita, päiväuni, tai luppakorvakaniini.
Minulle diagnosoidaan mahdollinen dystopioiden yliannostus. En ole kokenut vaivaksi, enkä myönnä mitään. Ja ovatko ne edes dystopioita, jos alkavat käydä toteen?
Kirjoitin gradunkin, kuukaudessa. Hakkasin näppäimistöä ja tein kaikuluotauksia kirjoihin, löysin kaikenlaista, intoilin, hermoilin, iloitsin, tuskailin, vähän kaikkea.
Sanoja on ollut enemmänkin, en ole vain saanut niitä valjastettua päin oikein.
No comments:
Post a Comment