Seison silmät oksissa, ovat elossa. Hypnoottinen vihreä lepatus -tuuleeko?
Paksu kerros valoa. Ne ovat todelliset vain silloin, ja näyttävät siksi niin oudoille.
Tuttujen mittasuhteiden alla on uudenlainen syvyys, liian kuulas hengittäville. Köytämme siksi kaiken uskomme siihen, mikä on jo raavittu esiin.
Köytämme tiukalla rusetilla. Päihimme.
Ehkä olen taas vähän enemmän valveilla.
Mikä se oli?
Vaaleanpunainen kivi kengässä.
No comments:
Post a Comment