Astun ulos, ihmisten ilmoille. Ne kulkevat kädet täynnä pusseja, kasseja, take-away kahveja, sateenvarjoja ja toisia käsiä. Minä en tarvitse muovipussia. Sanon sen kolmesti. Ja kolmesti annan väärän vaikutelman, jota en jaksa korjata. Kuka oikein olen?
Ostan Lolitan, laitan sen laukkuun ja menen syömään. Tarjoilija tunnistaa minut joksikin muuksi. "Tulitko tänään yksin, missä isi on?" Hirnun sisäisesti ja päässäni alkaa vapaan assosiaation leikkisä paraati. Otan seuralaiseksi esiin toisen kirjan. Se vie yhden käden maan alle Pietariin. Toisessa kädessä syömäpuikot, se venyy Japaniin asti. Mitä sitten kun tulee jano? Mmh. Afrikassahan voi olla hankalaa saada vettä?
Puolessa välissä lounasta olen jo saanut tarpeekseni. Ruuasta ja ihmisten ilmoista. Laitan takin päälle. Plus seitsemän ja rakeita!
Taidan olla ainut joka nauraa ääneen?
No comments:
Post a Comment