Kaikkihan on taas ihan sekaisin! Myrskyn silmässä on niin monenlaista romua.
Tunnistan joitain muotoja, joitain värejä. Olivat tärkeitä. Olivatko?
En ole enää varma. Ne näyttävät epämiellyttävän kodikkailta.
Sekasorron jälkeen kerään vuoroveden tuomia epämääräisiä ajatuksenkappaleita.
On ihan tyhjää. Ja samalla ihan kirkasta.
Ihan kuin joku olisi siivonnut.
No comments:
Post a Comment