Unessa minulta kysytään määritelmiä keskeisille termeille. En osaa vastata ja harmistuneena koitan vältellä kysymystä -miksei minulta kysytä jotakin, josta tiedän? Aamulla ensimmäisenä hiukset takussa ja silmät vielä viiruina avaan koneen ja alan etsiä vastauksia.
Sitten havahdun: mitä itua olisi opiskella, jos kaiken osaisi jo valmiiksi?
Ja sitten: miten tämän tajuaminen on voinut viedä näin kauan? Mistä ikinä olenkaan keksinyt, että opiskelijan kuuluu osata, tietää kaikki jo etukäteen? Potkaisen vanhan ajatusrakenteen rikki ja teen uuden: opiskelu on oppimisprosessi. Opiskelija opettelee.
Ja voi, kyllä minä tämän olen jo tiennyt. Mutta tiedostanut, no en todellakaan.
Kuinka helposti sitä jääkään saman labyrintin sisälle pyörimään!
Otan tästä ajatuksesta voimani tähän päivään. Kiitos!
ReplyDeleteOho kiitos itsellesi, olen otettu jos koet noin.
Delete