Ajatukset punoutuvat pitkiksi helminauhoiksi, asettelen ne viehkolle kiemuralle ja koitan kävellä perässä.
Ostan suuren kristallin, minä tarvitsen kristalli-onnea nyt! Se laittaa auringonsäteet tanssimaan sateenkaaren väreissä, vetää puoleensaa kaikkea kaunista.
Ystävä sanoo minulle ''olet sielukas''. Kysyn, tarvitseeko sitä piilotella, vai saako olla avoimesti?
Palapelin palaset alkavat putoilla kämmenille ja muodostaa kuvaa. Sekoitan siihen naurua, kesäsadetta, nurmikon tuoksua ja aurinkolinnun kimallusta.
Lopulta olen ilman ääriviivoja, livun seinien lävitse, sulaudun tuoliin ja täytän koko tilan.
Martta, oi onhan tuo lautasvuori jostain kaupasta, ettei vaan kenenkään koti?! (Ollaan täällä Suomessa katsottu lasten kanssa järkyttävää himohamstraajista kertoaa ohjelmaa :)
ReplyDeleteHyvää uutta viikkoa ja nautinnollista joogaa Afrikkaan!
Heheh juu kyllä on kyseessä kauppa, huoneita toisensa perään täynnä porsliinikippoa ja -kuppia, jopa vessa. Aika kummallinen fiilis tuolla silti tuli, liika nyt vain on liikaa.. Himohamstraaja-ohjelma, kuulostaa ällöttävältä!
DeleteKiitos toivotuksista :-) Afrikka on niin kilttinä minulle.
Ilman ääriviivoja oleminen on ihanaa. Siis silloin, kun se tarkoittaa sitä, että kuuluu maailmaan, ei ole siitä erillinen.
ReplyDeleteJuurikin noin, on osa kaikkea eikä tarvitse piirtää viivaa minkään väliin :-)
DeleteKaunis ja ajatuksia herättävä teksti, moneen suuntaan haarautuvia ajatuksia, joista en saa kiinni.
ReplyDeleteMutta onpa hauska kauppa. Onhan se kauppa? Ja juu, oli se kauppa, olitkin Vilijonkalle vastannut.
Kiitos, niin joskus ajatusten alut eivät pidä kiinni loppuosasta, ja jäljelle jää vain tunnetila.
DeleteJuu kauppa, häkellyin siellä totaalisesti. Se oli valloittava ja samalla jotenkin kaamea - mietin millaista tuhoa tasapainon menetys saisi siellä aikaan!