Wednesday, February 27, 2013

Puun alla





Mihin se keskittymiskyky katoaa kirjoituspöydän äärestä?

Puun alle, ulos, matolle.

Tule takaisin, huudan sen perään. Se taitaa olla yö-eläin?

Minä, motivaatio ja innostus odottelemme puuttuvan jäsenen paluuta. Sillä aikaa heiluttelen muita jäseniäni tarpeen mukaan, leikkaan hiukset keittiössä, syön viimeiset palat kotimaista suklaata ja luen niitä kirjoja, jotka vetävät minua kädestä.

4 comments:

  1. Oletpa taitava, mulla on vielä tuohon notkeuteen matkaa. : )

    ReplyDelete
    Replies
    1. :-)

      Meillä kaikilla on erilaiset kehot, mutta harjoittelemalla voi opettaa itselleen uusia liikeratoja. Itselleni esimerkiksi tuo viimeisen kuvan käsitasapainoilu (kakasana, crow pose) ei ole ns. luontaisesti helppo -siihen olen laittanut paljon harjoitusta! Jooga opettaa myös kuuntelemaan kehoa ja hyväksymään, että kaikki harjoituskerrat ovat erilaisia; toisinä päivinä sujuu kaikki, toisina ei mikään, ja helpon ja vaikean määritelmä riippuu aina itsestä :-)

      Delete
  2. minun on pakko kirjoittaa, anteeksi kun en ole yksi monista blogimaailmassa, olen blogiton anonyymipeikko, että siis kommentoin tuntemattomana. minulla ei ole mitään käsitystä miksi, mutta käyn päivittäin katsomassa mitä olet nähnyt, kirjoittanut, ajatellut. en tiedä miksi olet siellä missä olet. en saa otetta mutta odotan hymyillen että ymmärrän. minä luulen että hassulla tavalla, minun maailmassani jokin odottaa nurkan takana ja juuri siitä syystä tämä blogisi kiehtoo ja kutittaa minun mieltäni. tämä ei kerro suoraan, tämä on jotain muuta kuin iänikuiset söin tänään hapankorpun ja viipaloin hedelmän sen viereen. kiitos kun olet, siellä! kiitos että on sinunlaisiasi olemassa. kaikkea ihananuutta ja hyvää oloosi siellä. piini

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oho, hei piini, kiitos kun kommentoit. Ilahduin tosi paljon, minua ei haittaa anonyymit -tämä oli suorastaan jännittävää! Meillä kaikilla on omat todellisuutemme ja koko oleminen on oikeastaan tulkintaa, omaa ja muiden -iänikuisuuskin on korvien välissä ja ehkä se on juuri sitä, mistä haluaisin herättää ihmiset pois, ajattelemaan itsensä uudestaan. Kiitos itsellesi, kun olet siellä ruudun toisella puolella, ja terveisiä sinun maailmaasi. Toivottavasti kuulen sinusta toistekin!

      Delete