Aavemaiset kadut, ihmiset muutaman vuosikymmenen takaa. Minä olen väärässä elokuvassa.
Aurinko ei tunnu koskaan kelluvan horisontissa, se on lukkiutunut keskipäivän kohdalle. Valkoisiksi rapatut seinät kiroilevat silmille, ne haluavat haastaa säntilliset kadut ja kukkamekkotädit.
En tiedä mitä ajatella. Mutta sitten kun tiedän, kaikki menee käsikirjoituksen mukaan.
No comments:
Post a Comment