Kaikki ne kysymykset, jotka saivat minut kammoamaan puolituttuja. Vastaan nyt, että opiskelen. Se näyttää olevan helpommin sulateltavissa, kuin ''kaiken näköistä''.
Mutta entä jos minä en siltikään mahdu valmiiseen lokeroon?
Haluan venyttää horisonttia ja keksiä uusia värejä palettiin. Haluan rakentaa tähtikuvion, piirtää mielenmaiseman ja koskettaa valoa.
Joskus sitä on vain niin vaikea pukea sanoiksi!
Ethän haluakaan mahtua valmiiseen lokeroon? Niissä voi olla tylsää... :)
ReplyDeleteMinä olen monta vuotta miettinyt noiden kysymysten kohtaamista, miten sen teen. Tilanteeni on kaukana totutuista lokeroista. Nykyään vastaan juuri niin kuin asia on, ei en ole töissä, ei en opiskele, ei minulla ei ole perhettäkään. Jätän vastauksen sulattelun kysyjälle, yllättävän moni kestää rehellisyyden.
Oi en haluakaan, siinä olet kyllä oikeassa :-)
DeleteHyvin sanottu muutenkin. Minua jotenkin silti harmittaa se, että ensin kysytään ja kun vastaus ei ole se perussetti, kuvitellaan että on automaattisesti lupa ja oikeus arvosteluun ja erilaisiin tulkintoihin. Osaan kyllä itse jo kävellä tästä läpi, mutten tajua miksi erilaiset reittivalinnat pitäisi aina perustella.
Kuljetaan silti omia polkujamme Ilona!
Siinä mielessä itse taidan päästä helpommalla, että tämä reitti ei ole oma valintani, joten ihmiset harvoin alkavat tivata perusteluita minulta. Kiusaantuneeseen hiljaisuuteen törmään usein, jotkut röyhkeät saattavat arvostellakin ja monien huomaan mielessään arvottavan minut tietynlaiseen lokeroon, jonka päällä lukee jotakin sellaista kuten "luuseri", "syrjäytynyt" tai "kelkasta pudonnut". Itse en onneksi koe olevani mitään niistä, joten jätän heidän luokittelunsa omaan arvoonsa.
DeleteMinäkään en tajua, miksi poikkeava reittivalinta pitää perustella, mutta ei koskaan sitä, jos kulkee totuttuja polkuja.
(Hmm, kommenttiosasto jumittaa, vastaan tähän alle.)
ReplyDeleteTuo ihmisten tarve lokeroida -myös itseään- on jotenkin hämmentänyt mua jo pidemmän aikaa. Ja ne reaktiot, kun ei tosiaan sinne lokeroon mahdukaan, saavat välillä koomisia piirteitä (jouduin puremaan alahuulta etten alkaisi nauramaan, kun jossain työkkärissä tms. tuli ongelma kun tiskin takana ei tiedetty mikä ruksi pitäisi ruksia :-D ).
Aiheesta voisi jatkaa loputtomiin :-) Kyllä se on juurikin niin, että oma kokeminen ratkaisee.