Uutta höyryä

Tammikuu puhisee, meinaan nuupahtaa sen alle. Yhtenä aamuna sitten vain herään erilaisena, niinkuin samat ääriviivat olisi väritetty esiin. Uutta höyryä!

Uskallan ajatella kevättä, se vilauttelee välillä hampaitaan mutta taivas pysyy vielä kiinni. Revi se, riekalaiksi, kannustan.

Keskellä yötä, keskellä kaupunkia ajaudun yllättävään katsekontaktiin: kettu, laiha, hännätön. Se ei revi mitään, olisipa jotain, kasvissyöjän kassissa pelkkä banaani.

Sitten alan katsella kaikenlaisia majoja, puissa ja muissa vihertävissä nurkissa, jonne voisimme muuttaa molemmat.

Jossa metsät kasvavat yhteen

Katoat näköpiiristä. Puut piirtävät minulle kuvia katseltavaksi, tapailevat tuulen tuomia sanoja.

Seuraan seikkailuja sivusilmällä, omat ajatukset mudassa kiinni. Alkavat itää.

Alan kasvattaa näistä omaa metsää, talloa omia polkuja.

Eikä aikaakaan kun ne sitten taas risteävät, rajalla jossa metsät kasvavat yhteen.

Hämärän keskelle repeää valoa

Jään arjen sivuun seisoskelemaan, varron sen lähtöä ikkunasta. Tiedämme molemmat: pari viikkoa ja se lentää takaisin.

Sitten ovikello soi ja hämärän keskelle repeää valoa. Olen vähän epävarma -tilasinko tämän jostakin? Unesta? Nipistää, en silti herää.

Kaadun kylpyammeessa, en silti herää.

On se totta. Siipisulkia kutittaa, rapsuttelen niitä haarukalla.

Varikset on ripustettu oksille

Sitten tulee valo, ja olen itsekin sellainen. Valoisa.

Varikset on ripustettu oksille, ovat tunnelmassa kiinni jaloistaan.

Luen satuja teepusseista, näen naaman bussin ikkunassa ja kuulen kuinka tarinat putoavat postiluukusta sisään.

Etsin hetken omaa ääntäni, säädän voluumia ja vaihtelen taajuutta. Lopulta käännän kanavan aurinkoon, sieltä tulee musiikkia ilman ääntä.

***
Then the light comes, and I feel like that too. Light.

For the sake of distraction

I cook
for nourishment
for photos
and for the sake of distraction.

While cooking I
play ingredient puzzle in my head
mentally taste the combinations
and relax.

Today on my plate: Roasted butternut squash, marinated carrots, pan fried noodles with orange and cream, toasted cashews and sesame seeds.

Raotan vähän silmiä

En ole oikein ollut oma itseni, eikä tämä blogikaan ole, en löydä ympäsitöstä juuri ollenkaan lauseita, ja tämäkin kuulostaa jo jotenkin pilaantuneelta.

Sitten minulle sanotaan: tiedätkö, vaikka ollaan talviunilla ja kevät ei ole vielä täällä, jossain vaiheessa on kuitenkin hyvä vaihtaa asentoa.

Niin! Vielä ei ole liian myöhäistä, on joulukuun ensimmäinen, juuri sopivasti.

Putoaisikohan luukusta joka päivä jokin uusi idea? Raotan vähän silmiä.

Kummallinen tunnelma

En ole laisinkaan inspiroitunut ympäristöstä ja joudun kaivamaan kaiken omasta päästä. Siellä on kummallinen tunnelma, huidon vähän.

Rapisevia ja ropisevia, keksinkö nämäkin vai vuotaako katto?

Seula, koinsyömät ajatukset, jonkinlainen siivilä -en saa tällekään riville mitään kokonaista.

Oliko se niin että loma alkaa syyskuussa?

Kadotan otsikot

Kadotan otsikot, viikonpäivät ja muutkin ajanmittausvälineet, enkä osaa pelata tuttavallisuus-pelissä oikeilla säännöillä.

Heitän noppia sinne sun tänne ja saan suurimmat numerot, mutta seuraavalla heittovuorolla en tajua jäädä odottamaan kierroksen ajaksi ja pyyhin hädissäni koko pelinappulan pois laudalta.

Teen aina saman arvion: olen paras ja huonoin. Oletteko koittaneet leikata kurpitsaa? Aika kova kuori.

Pelkään ideoideni puolesta, mutta miten niistä koskaan kuulee kukaan, jos suojelen niitä epäluuloisena kalloni uumenissa?

Bookworm Fantasies

Hi There! I noticed I've started a flash-fiction project on Pinterest, almost surreptitiously from myself. The idea is that I write about the images I pin, fitting the storyline and my name to the given 500 marks.

Hei Siellä! Huomasin, että aloitin vähän salaa itseltänikin flash-fiction projektin Pinterestissä. Kirjoitan kiinnittämistäni kuvista niin, että ne mahtuvat annettuun viiteen sataan merkkiin allekirjoituksen kanssa.

A path of curiosity will take you there! Mielenkiinnon polkua pitkin pääset perille!

Bookworm Fantasies by A. M. Partio

Kuu, sateenkaari ja muuttolinnut

Miksi olen täällä? En ole vieläkään ihan varma. Tiedän kyllä ne oikeat, painavat syyt, mutta en näe niiden alle.

Löydän silti eteenpäin, eteenpäin, ilman taskulamppua, näen ihan hyvin, näen jo paremmin, sydämellä.

Sitten osun katuun ja muistutan itseäni: "Katso, olet Lontoossa, asut täällä."

Puoli vuotta. En ole tainnut nähdä yhtään nähtävyyttä, mutta olen nähnyt junan ikkunasta kuun, sateenkaaren ja muuttolinnut.