Jään arjen sivuun seisoskelemaan, varron sen lähtöä ikkunasta. Tiedämme molemmat: pari viikkoa ja se lentää takaisin.
Sitten ovikello soi ja hämärän keskelle repeää valoa. Olen vähän epävarma -tilasinko tämän jostakin? Unesta? Nipistää, en silti herää.
Kaadun kylpyammeessa, en silti herää.
On se totta. Siipisulkia kutittaa, rapsuttelen niitä haarukalla.
Tämä hymyilyttää, ihastuttaa, hirvittää, puistattaa sekä nyökytyttää, samastuttaa vuorotellen. Täydellinen teksti.
ReplyDeleteKumarran, nenä osuu maahan asti -kiitos Ilona, kovasti!
DeleteMiten upea tuo lintukuva!
ReplyDeleteKiitos!
Delete