Sitten tulee valo, ja olen itsekin sellainen. Valoisa.
Varikset on ripustettu oksille, ovat tunnelmassa kiinni jaloistaan.
Luen satuja teepusseista, näen naaman bussin ikkunassa ja kuulen kuinka tarinat putoavat postiluukusta sisään.
Etsin hetken omaa ääntäni, säädän voluumia ja vaihtelen taajuutta. Lopulta käännän kanavan aurinkoon, sieltä tulee musiikkia ilman ääntä.
***
Then the light comes, and I feel like that too. Light.
Ja tuntuu kuin koko puu olisi pystytetty juuri variksia varten.
ReplyDeleteJoo, oikeassa olet, eikä niitä näyttänyt mikään toinen puu edes kiinnostavan!
DeleteMahtavat kuvat, hyvä absurdi meininki viimeisessä ja nuo varikset!!!
ReplyDeleteKiitti, mua alkoi nyt itseänikin naurattaa viimeisen kuvan raaka-aineet, tai ehkä se on sellainen muna-kana arvoitus.
DeleteTässä on nyt paljon kaunista. Tuo varispuu, munakennon väri ja jumalaisen kauniit teepussit! Ja huisin kauniit astiatkin sinulla.
ReplyDeleteIhanaa, jos voi sanoa olevansa valoisa tyyppi. Minä en aina ole, toisinaan hyvin valoisa, toisinaan hyvin pimeä.
Kaunista ja hyvää joulua sinulle toivotan.
Kiitos kaunis Liivia, ehkä se on se valo mikä kaunistaa, tuntuu niin harvinaiselta tähän aikaan vuodesta. Kaunista ja hyvää sinullekin uuteen vuoteen!
Delete