Kaupunkiloma itseni kanssa

Yllättyneenä huomaan kaivanneeni kaupunkilomaa kaksin itseni kanssa.

Ohimennen otan kiinni muutamien muiden ajatuksista,
tapaan Amerikkalaisen, jolle kasvit vilkuttavat,
ja blondin Portugalilaisen, jonka kanssa näemme vielä joskus.

Sitten on myös kohtaus kirjakaupassa:
"This," sanon samalla kun vasen käteni laskeutuu kirjan päälle ja käännän katseeni takaviistoon.
Pitkä mies havahtuu katsomaan minua: "What is this?" tulee ulos espanjalaisittain.
"This is the best novel I've read in a long while."
Pitkä mies katsoo syleilyssäni viihtyvää Murakamia ja Woolfia (Woolf kylläkin kyllästyttää minua, mutta minulla on syyni) ja sitten käteni alla pöydällä makoilevaa kirjapinoa.
"You're welcome."

Ulos mennessäni näen hänet vielä. Pitkä mies heiluttaa kirjaa kädessään: "Thank you for your recommendation. This is a present."

Hymyilen hänelle, ajattelen heti, että se on naiselle, sille jollekin ihanalle. En paljasta mitään, vaikka näen kaiken.

Jälkikäteen kirjoitan itse itselleni kohtaukset, joissa näyttelen pääosaa. Tämähän meni aivan käsikirjoituksen mukaan, aplodeeraan protagonistille.

Lounaasta koiliseen

Yritin mennä museoon mutta ei siitä mitään tullut -turismin tukevat sandaalit marssivat minut kumoon ja huomasin, ettei siinä nurmikolla maatessa olisi voinut vähempää kiinnostaa minkäänlainen näyttely tai pytinki vellovien loma-t-paitojen keskellä.

Joten en alkanut väkisin. Omilla läpsyttimilläni löysin ruokaa -kävelin koko kaupungin halki lounaasta koiliseen ja söin lounasta koilisessa. Diagonaalin varrelta löysin myös aamupuurot raakana ja no-cake-dayna sopivasta porkkanakakunmakuista vegaanijäätelöä (olisin voinut sulaa siihen paikkaan).

Tonavan varrelta etsin vielä palan hiekkarantaa ja sitten myös metron, jolla ajoin takaisin lähtöpisteeseen.

Vihreitä oksia

Pikkukaupunki kasvaa

minuun kiinni

vihreitä oksia.

Kaksi jokea valuvat yhdeksi, sanani valuvat

Löytyi ulkoa

Loma löytyi ulkoa.

Etsin lomaa

Etsin lomaa Itävallasta, pari ensimmäistä päivää menee harjotellessa.

Ei mitään tekemistä. Hädissäni pengon omia ajatuksiani, siis mitä pitikään?

Ei mitään.

Pikkukaupungilla on kattoikkunat, kaksi jokea ja kesä.

Minulla on kirja, kuppi kahvia ja takapiha.

Vaivun hymyyn.

Identtinen syntymäpäivä

Meillä on identtinen syntymäpäivä ja aika paljon muutakin yhteistä.

Edellisestä tapaamisesta on viisi vuotta; se oli se legendaarinen kesä kun istuimme vieretysten espanjalaisen hostellin kattoterassilla

ja päätimme lähteä Marokkoon kun olimme tunteneet kymmenen minuuttia.

Jotkut asiat ovat muuttuneet. Hänellä on nyt pieni (mutta kovaääninen) tytär, minä olen muuttanut Suomesta Espanjaan, Sveitsiin, Etelä-Afrikkaan, takaisin Sveitsiin, Englantiin ja Ruotsiin.

Ja jotkut asiat eivät: meillä on identtinen syntymäpäivä ja aika paljon muutakin yhteistä.