Tammikuu puhisee, meinaan nuupahtaa sen alle. Yhtenä aamuna sitten vain herään erilaisena, niinkuin samat ääriviivat olisi väritetty esiin. Uutta höyryä!
Uskallan ajatella kevättä, se vilauttelee välillä hampaitaan mutta taivas pysyy vielä kiinni. Revi se, riekalaiksi, kannustan.
Keskellä yötä, keskellä kaupunkia ajaudun yllättävään katsekontaktiin: kettu, laiha, hännätön. Se ei revi mitään, olisipa jotain, kasvissyöjän kassissa pelkkä banaani.
Sitten alan katsella kaikenlaisia majoja, puissa ja muissa vihertävissä nurkissa, jonne voisimme muuttaa molemmat.
Ihana teksti. Ja tuo höyrykuva on upea!
ReplyDeleteKiitos kaunis sinulle Julia!
Delete