Talven kylmillä sävyillä ei ole kelloa, aurinko on piilosta ja sitten taas ei. Minä olen piilossa itseltäni ja sitten taas en, ihan alasti, hemmetin kylmä.
Suojaudun, käärin ideoita kaulaliinoihin ja takkeihin ja laitan ne saunaan hatomaan. Kirjoitan listan asioista, joita haluaisin haluta, ja niiden viereen merkinnän miltä tuntuu. Edes ajatella.
Asia harvinaisen selvä, yhtälö kaipaa kuitenkin tarkastelua:
jos x = :-) ja y = :-( mutta x:n arvo on nolla, niin elämiseen tarvitsee x+y. Joten ilman yninää yytä kunnes x>y, tai x-y on suurempi kuin y.
Kävelen hangessa, askeleet seuraavat minua kotiin. Silloin vasta tiedän, missä olen ollut ja mihin tullut.
Tiskikuvan sekamelska, miten autenttista! Vaikka ovatkin jo puhtaat. Joku on ahkeroinut.
ReplyDeleteMinä kun ajattelin että tiskeiksi harvinaisen harmoninen kasa, ei tarvitse edes pelata jengaa kattiloiden ja särkyvien kanssa :-)
Delete