Ulkomailla

Sitten tulee taas se hassu tunne: "Vähän kuin olisi ulkomailla!"

Ajattelen kai Riian turkooseja raitiovaunuja, niiden raiteet sotkeutuvat tämän kaupungin reitteihin ja vaunuihin ja lopulta jään pois pysäkillä jossa huomaan olevani kuukauden myöhässä.

Saan itseni kiinni kadunkulmassa, jossa roikkuu makuupussi. Päädyn kuljeskelemaan ja juon vahingossa kahvit siinä kahvilassa jossa olen halunnut käydä. On sunnuntai, kaikki pesevät ikkunoita tai soittavat musiikkia ikkunat auki.

Ostan piparkakkupaketin reppuun siltä varalta jos joku kutsuisi minut kylään. Toiveikkaana kuljen niiden musisoivien ikkunoiden ali, haistan pannukakut, kahvin, valkosipulin, viikonlopun, loppusyksyn auringon, tuuletetut peitot ja lempivillapaidat.

En tapaa ketään, istun yksin penkille odottamaan seuraavaa vaunua. Piparkakuista tulee jano, satsuma on ilman raikastama, villasukat ovat marjapuuronpunaiset ja jalat eivät osu maahaan. Se jotenkin huvittaa minua.

Kuin en olisi ikinä kasvanut aikuiseksi.