Tuesday, October 20, 2015

Huonosti valvottuja päiviä




Patoutuvat ja etsivät ulospääsyä, löydän kanavan Pohjois-Amerikkaan ja päädyn verbaalimaratonille. Mistä taas tiesit, että halusin puhua? Uskallan sanoa kaiken suoraan ja sitten me nauretaan, kaikki minua hanganneet kivet puolittuvat ja murenevat hiekaksi.

Keskiyöllä muutun kurpitsaksi ja kierin ovesta ulos. Siellä on hiljaista ja pimeää, tapaan polulla rupisammakon ja puhun sille (en suutele). Kuljen nukkuvien talojen ohi ja istun pitkään katsomassa kuinka viimeinen lautta kelluu pimeyden läpi viereiselle saarelle.

Huonosti valvottujen päivien jälkeen lämmin tuuli puhaltaa sinut Afrikasta kotiin. "Oletko huomannut, lehdet ovat muuttuneet punaisiksi ja keltaisiksi ja oransseiksi? Ihan mieletöntä!"

Hämmästyn, olen tainnut vain huomata niiden tummat varjot. Sinä värität päiviini sävyt takaisin, keität minulle riisiä ja sotket kaiken sen näköiseksi, kuin täällä asuisi joku.

4 comments:

  1. Sinä olet paikassa joka olisi täydellinen kirjan kirjoittamiseen, tästä kaikesta tuli se mieleeni.
    Hykertelen vähän. Siellä kuulostaa ihanalta. Eilen mietin että pitää olla joko kaikkialla valot tai ei valoja ollenkaan, muuten pelottaa.

    Ymmärrän varjot. Olen kesällä oppinut näkemään ne, jälleen. Kaunista kaikki. Hyvää syksyä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen ajatellut samaa (siis kirjoittamiseen liittyen) ja luulen nyt jotenkin pintapuolisesti ehkä ymmärtäväni, miten saaristo inspiroi Tove Janssonia. Tosin eihän paikka kirjoittamista sanele, vaan tarve laittaa sanoja jonoon, mutta ehkä jotkin ympäristöt ovat sitten suotuisampia.

      Hyvää syksyä myös, ihanaa kun on vielä syksy, se on minusta ollut jotenkin tavallista pidempi ja aurinkoisempi.

      Delete
  2. Hieno teksti. Tosi hieno.

    Muutin asumaan tähän merkintään, toivottavasti ei haittaa.

    ReplyDelete