Saturday, May 9, 2015

Sata haarukkaa




Overheard:
"He obviously wants to do very well."
"I just want to test how much you trust me."
"I wish I was still unemployed."

I can but wince. For days on end.

Wrong channel.

***

Väärä kanava. Silmät painaa ja sydän, keho on kipupisteiden karttakirja.

Alkaa ehkä sataa. En kerro kenellekkään. Kevyiden nenäliinojen emotionaalinen paino.

Vääriä johtopäätöksiä. Koko kuvio haihtuu, hämähäkin seitti sulaa ja ikkunaan jää vain maisema ilman ääriviivoja. Mitä lähemmäs pääsen, sitä suuremmaksi se kasvaa.

Mittaan aikaa kuukausissa, ovat pitkiä, ne muutamat.

***

Muistan silti nukkua ja herätä, syödä ja lukea, kirjoittaa ja hengittää.

Ja aika nopeasti uusi kanava löytyy -en saa sitä toimimaan haluamalla, vaan toimimalla. En saa sitä säädettyä itseeni, vaan säätämällä itseni. Itseäni. En kerralla, vaan koko ajan.

Yhtenä iltana minä sitten seison juna-aseman kaupassa ja mietin mitä oikeasti haluan.

Tuoretta appelsiinimehua ja porkkanoita. Eikä niissä ole edes kiiltäviä etikettejä.

'All is good in an ordinary manner :-) Plus one miracle: "Ladies and Gentlemen, there is a good service operating on all our lines."'

Ihmeellinen elämä.

***

Tiskaan sata haarukkaa, mitä nekään olisivat ilman piikkejä.

2 comments:

  1. Minusta tuo viimeinen virke oli kuin aforismi. Jäin sitä pitkäksi aikaa miettimään. Niinpä, mitä olisivat siilit tai ruusutkaan ilman piikkejä. Tai ihmiset :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tarpeelliset ja tarkoituksenmukaiset piikit, kyllä niitäkin tarvitaan :-)

      Delete