Nukun ensimmäisen viikon hostellissa, toisen sohvalla, ja välissä tuntemattomien kotona eri sängyissä vuoronperään, kultakutrina.
Lähtöpaniikissa tilattu "jotain ihan tavallista" menee kuuroille korville, saan taas päivän erikoisen kun se viikkoa myöhemmin toimitetaan. Juurrun sohvaan jossakin itäisen Lontoon kulmassa, enkä edes osaa ihmetellä.
Niinpä niin. Viimeksi kun tavattiin, poltettiin roskia ja hätisteltiin apinoita Intiassa.
Menen ruokakauppaan ja aloitan taas alusta: tee, pasta, pähkinät, couscous, linssit, hunaja, mausteet, kahvi..
Moikka pitkästä aikaa! Mie olen ihan vieroittunut blogeista, kun ei vaan kaikkea ehdi. Mikäs sinut Lontooseen vei? Jatkuuko opiskelu? Mie otin itteäni niskasta kiinni ja istun työkkärin kurssilla. :P Tuletko kesällä Suomeen?
ReplyDeleteMoi Mirkka, kiva kuulla susta! No kaikkea ei aina tosiaan ehdi, pitää valikoida ne mitkä tuntuu sopivilta :-) Tsemppiä kurssille, toivottavasti istumisen lisäksi löydät jotain uusia ulottuvuuksia ja ideoita. Mä en ole nyt Suomeen tulossa, vastahan mä sieltä läpi laukkasin, Lontoo pitää mut hyppysissä..
DeleteElämäsi kuullostaa unelmalta! Noin olisin tahtonut elää silloin kun vielä olin vapaa, miksen tajunnut sitä silloin??
ReplyDeleteIhat kuvat myös. Kaunis sinä!
Voi Liivia, kaikessa on puolensa mutta olen kyllä tosiaankin älyttömän onnekas että voin, ja että sen lisäksi vielä menen, vaikka se aina kauhistuttaakin. Niin ja eräänlaista vaihtokauppaahan nämä kaikenlaiset valinnat ovat -ehkä sunkin aika tulee vielä uudestaan kohdalle, jossakin erilaisessa muodossa.. Kiitos kehuista, ilahduin.
Delete