Käyn tavalliseksi naiseksi naamioituneen noita-tohtorin luona. Erehdyn päivästä, mutta saavun oikealla hetkellä. Siellä on hämärää ja lämmintä, nurkassa laulaa kanarianlinnut. Laitan tohvelit jalkaan ja muutun taikinaksi.
Saan selkärangan seuraavana aamuna. Alan hymyillä samalla hetkellä kun naapurin aasi huutaa iii-aaa ja harakka heiluttaa pyrstöä oksalla.
Keskipäivällä alkaa kolmen minuutin lumisade. Se katoaa ilmasta yhtä nopeasti kuin tulikin, en melkein ehdin huomata sitä. Sitten on taas tämä ikuinen huhtikuu.
Ennen hämärää risteytän porkkana- ja lanttulaatikon ja ajattelen mummoa. "Vähemmän riisiä kun ohjeet sanoo niin tulee hyvä!"
Kaapissa on kanelia. Syön liiat riisit pois ja ajattelen edellisen yön unia.
Tässä oli nyt jotain niin mystistä ja keveää, että lähdin liitelemään. Tekisi varmaan terää tuollaisen noitatohtorin käsittely minullekin.
ReplyDeleteIkuinen huhtikuu kuulostaa jotenkin surulliselta, mutta ihan yhtä surulliselta kuulostaisi ikuinen helmikuu. Jotenkin tämä säiden vaihtelu sopii minulle parhaiten.
:-) Oi kun sanot kivasti, ilahduin. Noitatohtori on tosiaan näpsäkkä, ja ikuinen huhtikuu taas.. niin, eipä näille ilmoille voi muuta kuin kohauttaa olkapäitä!
Delete