En muista olla läsnä, vaikka se olisi nyt kaikkein tärkeintä. Tässä.
Luen salaa kirjoja, huudan ilman ääntä, lämmittelen päivänsäteessä, unohdan kaikki muistot jotka eivät jaksa kävellä tulevaisuuteen saakka ja päätän olla rohkeampi.
Valo tulee taas, katso! Ja meillä kaikilla on varjomme, aivan kannoilla.
Otan omaani kädestä ja hymyilen silmillä.
No comments:
Post a Comment