Aurinko laskeutuu laiskasti vuoren selkään, naapuri soittaa sille kitaraa.
Kevät hiipii kulman taa ja jättää vaaleanpunaisia viestejä puiden oksille. Luen niitä sinisenä hetkenä, aina vähän myöhässä.
Kissalla maja kukkapenkissä ja pari perhosta korvanlehdellä.
Mitä tämä oikein on, tottako? Olenko se minä, vai onko se Liisa?
Ja kuka sinä oikein olet?
Hyvä kysymys, kauniit pavut ja upea asento. Olisinpa minäkin noin notkea!
ReplyDeletePavut oli tosiaan hienot, ihan absurdi-kokoluokka! Varmaan poimittu sieltä pavunvarren yäläoksilta, just ennen jättiläisiä. Asento on mun uusi suosikki, vaatinut pohjalle ennemminkin voimaa kuin notkeutta, tai edes tasapainoa :-) mulla on paha tapaa alkaa innokkaasti selostamaan kaikesta joogaan liittyvästä, mutta sanon silti taas että se on niin mahtavan monipuolinen laji!
ReplyDelete