Vuoden pisin päivä uhmaa säätiedotusta: taivas repeää, mutta valolle. Liikun paljain varpain palatsin nurmikolla, välillä nostan jalkapohjat kohti taivasta, yksitellen tai yhdessä.
Repussa mukana vettä, villasukat ja kaksi viikunaa -en tarvitse villoja, piileskelen huivien alla auringolta. Kaninpurema matto oli joskus turkoosi, kannan sitä silkkinauhoilla.
Sitten makaan maassa selälläni, gongin värinä pyyhkäisee kauttani kohti lintujen laulua ja tiedän että tämä on se hetki kun
nenänpää palaa.
Hetken verran olen jossakin vihreässä ja ihanassa, bussimatkan päässä kotoa.
Ai halloum ja vadelmat, tätä on kokeiltava.
ReplyDeleteKokeile ihmeessä, toimii hyvin!
Delete