Kesän ensimmäinen päivä, tulee vain kerran. Ehdin istua sen kanssa.
Asioita ja niiden varjoja. Tässä minäkin olen, pala lihaa, väreilen auringossa.
Mielikuvituksen varjotanssi, otan sen, otan sen kädestä, otan kiinni.
Olen haikaillut lentokoneiden perään, pois.
Tässä minäkin olen, otan sen kiinni.
Piu pau tästä pelistä.
Ei ihan vielä.
Pois.
Haluaisin sanoa jotakin mutta pää on aika tyhjä. Tämän päivän on ollut kesä, onni.
ReplyDeleteSinun tekstejäsi on aina ilo lukea!
Kesäinen tyhjäpää, ei kuulostaa ollenkaan hullummalta ;-)
DeleteJa kiitos, kiva kuulla!
Minäkin haluaisin sanoa jotakin. Ehkä hehkutan taas ruokaasi, näyttää mukavalta.
ReplyDeleteIhana, kun ehdit.
Mukavaa kun sanoit jotakin :-)
DeleteEhtiä pysähtymään, se on kyllä hyvästä.
Se on hyvä, jos on viisautta lähteä silloin kun on sen aika. Mistä vaan: juhlista, ihmissuhteista, paikoista...
ReplyDeleteJa tuo ruoka, se on taas niin hyvän näköistä.
Se on kyllä totta, ja jos ei lähde niin mikään uusikaan ei voi koskaan alkaa, uusi arki, seikkailu, kokemus. Lähteminen pakottaa ja vapauttaa. Noh, toistaiseksi mäkin olen kyllä vielä sidottu näihin nurkkiin, mieli vaan edistää niin mielellään..
DeleteAi ruokaa sinäkin, laitoin ohraa, parsaa ja parmesania ja tein vesikrassista (?) pesän. Ruisleipä Suomesta!