Retkellä omassa makuuhuoneessa, taivaalla polkuja, tutkin niitä ja omia varpaita.
Kuvittelen uusia päiviä ja vanhoja öitä, haluan nukahtaa heti että molemmat tulevat lähemmäs.
Jalkapohjat ikävissään itkevät Alppi-maisemien muistolle. Itse en kaipaa seikkailuja,
tai no Meksikoon voisin lähteä. Tai mielikuvitusmatkalle puuhun.
Kuulet varmaan väärin, kuuhun, herään jossain yläpuolella, loistavat kasvot, sipaisen niitä sormenpäillä.
Putoan takaisin höyhensaarilta polyuretaani-patjalle. Ei täällä ketään ole, ei ketään, hapuilen peittojen lomasta jotakin elonmerkkiä, löydän lisää varpaita, ovat kai omiani nekin.
Minä taas kaipaan seikkailuja. Tämä on niin ihana ihana teksti.
ReplyDeleteOliko oman pihan picnik?
Voi kiitos taas sinulle Julia. Oman pihan picnic tosiaankin, olen niin onnellinen kun on vihreä takapiha täällä betoniviidakossa!
Delete