Polulla tulee vastaan kevät

Tuuli puhaltaa naamaan vinoon; puussa silti joku väkisinlaulaja, harjoittelee kai kevättä. Kanaalin toisella laidalla lipputanko piiskaa rytmiä perjantain juoksujaloille.

Minäkin juoksen bussille, kassissa on kaksi laskiaispullaa vanilja-kreemillä (ruotsalaiset eivät ymmärrä hillon päälle enkä minä mantelimassan). Lisään hilloa kotona, kermaa on kuitenkin riittävästi kun syömme semlat sängyssä ennen unta.

Koko yön olen jossakin kaukaisissa paikoissa, Intiassa ainakin ja ehkä jollakin eri galaksilla. Ja kun aamulla herään, tuntuu että saaristokin on vaihdettu toiseen:

tutulla polulla tulee vastaan kevät, pilvisenä mutta lempeänä.

Tunteita ja yhtälöitä

Talven kylmillä sävyillä ei ole kelloa, aurinko on piilosta ja sitten taas ei. Minä olen piilossa itseltäni ja sitten taas en, ihan alasti, hemmetin kylmä.

Suojaudun, käärin ideoita kaulaliinoihin ja takkeihin ja laitan ne saunaan hatomaan. Kirjoitan listan asioista, joita haluaisin haluta, ja niiden viereen merkinnän miltä tuntuu. Edes ajatella.

Asia harvinaisen selvä, yhtälö kaipaa kuitenkin tarkastelua:

jos x = :-) ja y = :-( mutta x:n arvo on nolla, niin elämiseen tarvitsee x+y. Joten ilman yninää yytä kunnes x>y, tai x-y on suurempi kuin y.

Kävelen hangessa, askeleet seuraavat minua kotiin. Silloin vasta tiedän, missä olen ollut ja mihin tullut.

Hei!

Hei!