Friday, June 5, 2015

Ensimmäinen päivä






Kesän ensimmäinen päivä, tulee vain kerran. Ehdin istua sen kanssa.

Asioita ja niiden varjoja. Tässä minäkin olen, pala lihaa, väreilen auringossa.

Mielikuvituksen varjotanssi, otan sen, otan sen kädestä, otan kiinni.

Olen haikaillut lentokoneiden perään, pois.

Tässä minäkin olen, otan sen kiinni.

Piu pau tästä pelistä.

Ei ihan vielä.

Pois.

6 comments:

  1. Haluaisin sanoa jotakin mutta pää on aika tyhjä. Tämän päivän on ollut kesä, onni.
    Sinun tekstejäsi on aina ilo lukea!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kesäinen tyhjäpää, ei kuulostaa ollenkaan hullummalta ;-)

      Ja kiitos, kiva kuulla!

      Delete
  2. Minäkin haluaisin sanoa jotakin. Ehkä hehkutan taas ruokaasi, näyttää mukavalta.

    Ihana, kun ehdit.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mukavaa kun sanoit jotakin :-)

      Ehtiä pysähtymään, se on kyllä hyvästä.

      Delete
  3. Se on hyvä, jos on viisautta lähteä silloin kun on sen aika. Mistä vaan: juhlista, ihmissuhteista, paikoista...
    Ja tuo ruoka, se on taas niin hyvän näköistä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on kyllä totta, ja jos ei lähde niin mikään uusikaan ei voi koskaan alkaa, uusi arki, seikkailu, kokemus. Lähteminen pakottaa ja vapauttaa. Noh, toistaiseksi mäkin olen kyllä vielä sidottu näihin nurkkiin, mieli vaan edistää niin mielellään..

      Ai ruokaa sinäkin, laitoin ohraa, parsaa ja parmesania ja tein vesikrassista (?) pesän. Ruisleipä Suomesta!

      Delete