Ready already

I often can't remember if I've already said it, written it, or just thought about it. Or thought about saying it or writing it.

Have I told this already?

I'm ready.

Naturally calibrated

When you steal my words, I need to go and capture new ones. Floating carelessly in the air, jumping from trees, I get hold of their vibration and translate it into letters.

My birds, they're not meant for terrariums with low ceilings. Can't you see it? They need air under their wings.

I relocate my compass, it's naturally calibrated to point towards bliss. I still press re-set several times, just to be sure, but day after day it gives the same direction: an upward spiral.

To the clouds and beyond. They shall follow me, with their tails drawing new tales to tell, to the clouds and beyond.

Olen ajatellut myös henkareita

Menen puistoon leikkimään luontoa, kävelen ympyrää ja kahdeksikkoa, mutta lopulta aina törmään aitaan. Tuntuu ratsastuskoulun alkeistunnilta. Tekisi mieli laukata.

Lintuja, jotka haluavat asua kaupungissa. En ymmärrä. Epäkäytännöllistä kattilansäilytystä ja vaikeasti tavoiteltavia paistinpannuja.

Puutelistalla on jatkojohto, pakasterasioita ja haarukka, välillä olen ajatellut myös henkareita. Eivät koskaan pysy mukana, vanhat seuralaiset, enkä ole jaksanut etsiä uusia.

Vastapainoksi ajattelen perinteisiä perunasta ja purjosta, vuodenaika on oikea, kyllä minustakin nyt on syksy.

Luen silkkimadon luvut

Laahaan aikataulun perässä, syön paketillisen voita ja olen jotenkin muutenkin ihan mykkyrällä.

Sunnuntai-iltana havahdun -tämä on ihan vääränlaista! Melkein kauhistun, katsooko sieltä peilistä joku kummitus?

Säikähdän ja juoksen itseni kiinni, luen silkkimadon luvut lupsahtaville silmilleni ja pääsen labyrintista läpi pitkin kirjan sivuja.

Kas noin. Ihan hyvinhän tähän on taas tultu, keskelle viikkoa.

Taidan sittenkin selvitä.

Kokeilen lisätä jotakin

Olenkohan jo pelkistänyt liikaa? Kokeilen lisätä jotakin.

Hyppysellinen musiikkia, höyryää sopivasti. Lähden vähän liihottelemaan, oh, ylöspäin.

Sitten muistan: taivaalla on jo ihan liikaa liikennettä, liikaa melua, en mahdu sinne, niiden sekaan.

En mahdu moneen muuhunkaan sekaan. Mutta se taitaa vain johtua itsestäni.

Saanpahan syödä koko pellillisen.

Kaikessa hiljaisuudessa.

On puolensa.

A rudimentary treatment

I cut them in pieces with a sharp knife, as if they would seem anew after such a rudimentary treatment.

But no, it's a hoax! After forking them back into piles, the same old sentences! Still unable to attain the right flavour of these new thoughts.

I fall in a pit of explanations that serve no other purpose than filling the space with sound. Was it me who said that the city is too noisy?

Better to shut up. "All is well in my Universe, when I start taking pictures of my food."