Sitten sanon tekeväni päätöksiä lyhyellä varoitusajalla, sen jälkeen kun olen tarkastanut tunnetilan, sään, ilmanpaineen sekä jääkaapin sisällön. En halua korvamerkitä aikaa.
Joskus se menee turhanpäiväisyyksiin, mutta niitäkin valitessa olen tarkka. Paljaalla silmällä se saattaisi näyttää sattumanvaraiselta, mutta kolmannella katsoessa sen vain tietää oikeaksi.
Mukavissa mutkissa alan hymyillä itselleni, sinulle, kaikelle. Ihan ilman syytä. Ai niin, paitsi se mutka, se tuntuu juuri sopivalta vatsanpohjassa.
"It's all working to my benefit."
Upea eka kuva.
ReplyDeleteTurhanpäiväisyyksien tarkka valitseminen, kiehtova ajatus. Jään miettimään. Kiitos.
Kiitos itsellesi, Ilona, synnytit nimittäin vielä kommentillasi lisäajatuksen täällä päässä -en tiedä, onko tämä vain mun kuvitelmaa, mutta ihan kuin täällä blogeissa etenkin käytettäisiin tosi paljon sanaa kiitos, normaalia suomenkielistä ympäristöä enemmän? Tuntuu, että sen tärkeyttä onkin viimeksi korostettu ala-asteella. Kiitos. Ihana juttu. Maistelen sitä täällä, sanaa ja tunnetta, tykkään sen helinästä.
DeleteUpea tosiaan tuo ylin kuva. Jäin miettimään tuota ajan korvamerkitsemistä, se ei tosiaankaan ole kiva. Joskus sitä on pakko tehdä, mutta kaikista ihanimpia ovat kyllä nämä päivät, kun ei tarviste tehdä niin.
ReplyDeleteToki tosiaan tietyt jutut on pakko laittaa kalenteriin ja käyttää sitä niin sanottua omaa aikaakin niihin, sen tiedostan minäkin, mutta siihen en suostu että joku muu voisi määrittää missä ja milloin minun pitäisi olla silloin kun on ns. vapaata. (Kuulostaa absurdilta, mutta sellaisesta tilanteesta tämä ajatus lähti.) Omasta ajasta päättäminen on tosiaan ihaninta, silloinkin jos sen päättää käyttää tekemiseen ja "hommiin."
Delete