Mutkittelen tien mukana, risteyksessä lepattavilla lehdillä on sammakoiden sielu.
Näen penkeillä vanhat varjot, kiipeän niiden syliin lepäämään ja suljen silmät.
Matkalla tapaan veitsi kädessä kulkevan naisen, kohteliaan hevosen, keskelle tietä telttaa pystyttävän miehen ja cowboy-hattuisen sedän.
Silmien ohi juoksee muitakin hahmoja ja jokin lehahtaa ilmassa, ehkä kotka? Riippuliitäjä? Kärpänen?
Ihanan surrealistinen teksti. Millainen matka, kun noin mahtavia juttuja osuu sen varrelle?
ReplyDeleteJa erityisesti pidin tuosta, että lehdillä on sammakoiden sielu - kaunista.
Minä lähden kohta ulos ovesta, toivottavasti matkasta tulee yhtä jännä.
Surrealistinen ja kaunis maailma, siltä mustakin tuntui kun pääsin kotiin :-) Millainen matka, kysyit -ja kuule, ihan tavallinen lenkki. Oli kai vaan joku erilainen filtteri ilmassa? Cowboyn kohdalla mua alkoi jo naurattaa ääneen!
Delete