Selän alla koko maailma

Haluan lähteä lentoon, otan jo kiihdytysaskelia, mittailen ponnistuspaikkoja.

Sitten vain menen, ja vaikka pelkään, alan nousta!

Muutun taivaankanneksi, selän alla koko maailma.

Siellä sinäkin olet.

Penkeillä vanhat varjot

Mutkittelen tien mukana, risteyksessä lepattavilla lehdillä on sammakoiden sielu.

Näen penkeillä vanhat varjot, kiipeän niiden syliin lepäämään ja suljen silmät.

Matkalla tapaan veitsi kädessä kulkevan naisen, kohteliaan hevosen, keskelle tietä telttaa pystyttävän miehen ja cowboy-hattuisen sedän.

Silmien ohi juoksee muitakin hahmoja ja jokin lehahtaa ilmassa, ehkä kotka? Riippuliitäjä? Kärpänen?

Parempaa aikaa ei ole

Kerron teille salaisuuden: kuvittelemasi tulevaisuus ei ole olemassa!

On vain tämä hetki, ikuisesti. Parempaa aikaa ei ole, ulkona on aina sää, hymyily on ilmaista, onnellisuudesta päätämme itse, ja meille on annettu kehot, joista pitää huolta.

Meille on annettu älykkäät mielet. Miksi niin usein unohdumme silti samoihin, hedelmättömiin ajatuksiin? Kuka ne on meihin asentanut? Eikö evoluutio ja kehitys olekaan meidän kaikkien vastuu?

Olla itsensä paras versio. Päättää omasta ikuisuudestaan.

Olla nyt, mitä haluaa olla aina.

Kauriiden keveät koivet

Löydän takaisin keittiöön: sukellan pinaattiin ja kieriskelen kukkakaalissa.

Auringolla on keltaiset kädet, ne koskettavat kaikkea uteliaana, ja lintujen suut huutaa "Kevät! Kevät! Kevät!"

Kauriiden keveät koivet, loivat päivät ja lämpöä ahnehtivat solut.

Avaan oven ja annan uuden ajan alkaa.