Olen unohtunut välitiloihin. Oviaukkoihin, aamun ensimmäisiin minuutteihin unen ja valveen rajalla, puoleen väliin lausetta, kahvikuppia.
Päästän irti isoimmasta ilmapallosta. Sen täytyy saada lentää vapaana, ja minun tätyy saada mennä tästä, maata pitkin.
Otan taas kiinni kiertokulusta. Se tuoksuu välillä kohmettuneelle lumelle, välillä unohtuneelle ruohikolle, kuolleelle lampaalle.
Seuraan omia jalkoja, kyllä ne vievät perille.
No comments:
Post a Comment