Pehmeät ääriviivat, pehmeä maisema. Alan sulautua. En jaksa kiirehtiä, otan askeleen kerrallaan.
Menen muumimamman kanssa töihin, minä, Myy. Matkalla taputan hevoset, katselen maisemat ja kuraan kengät.
Kirkonkellot soittaa ovikello-sävelmää. Aamuisin koitan laskea lyönnit; kuusi, seitsemän, kahdeksan? On vähän pimeää, mutten haittaannu. Sillä sieltä se tulee taas.
Aurinko!
Niin kaunis kirpeys ylimmässä kuvassa.
ReplyDelete:-) Nyt onkin taas jo jotenkin paljon syksyisempää, minulle käy kaikki!
Deletepääsen viikonloppuna myös lumeen, hiukan yllättäin. olen niin iloinen.
ReplyDeleteHyvää lumilomaa, toivon että olette jossain lumisemmissa maisemissa, täällä on kovin niukasti!
Delete