Päiväuni

"Kävele tien päähän ja vaikka tulet muurille, jatka vain sisukkaasti eteenpäin."

Ja toden totta, muurista pääsee läpi. Toisella puolen pieni maailma.

Kaksi tuntia. Päiväuni? Olisin mieluusti katsellut pidempään.

Miksi minä ikinä kuuntelen yhtään ketään, kun olen kuitenkin aina eri mieltä?

Juuri siksi.

Lechuga/lechuza

Aloin karjapaimeneksi. Näin lehmiä, pöllöjä, rusakkoja ja haisunäätiä. Haisunäätiä! Hämmentävää.

Lehmät kuin elokuvista, laukkaavat laakson poikki pölypilven keskellä.

Hevosella pääsee maiseman sisään. Kaikkein älykkäin keino liikkua, nähdä, ymmärtää.

"Meinaan aina sanoa lechuga kun yritän sanoa lechuza."

Gaucho vastaa: "Minulta menee sekaisin englanninkielen sanat kitchen ja chicken."

Tämän minä osaan

Aktivoin sisäisen ponitytön ja nousen satulaan -tämän minä osaan!

Ratsastan sillä jolla on paras laukka, ja ihastun siihen läsipäiseen varsaan. Kimo on kaikkein oikukkain, kevein ja ripein. Ja minä olen ihan innoissani, niin kuin ponitytöt vaan voi olla!

Jiihaa!

(Toiseksi viimeisen kuvan otti se, jonka kanssa liftattiin lava-auton kyytiin.)

Liikaa

Onneksi ei tarvitse ostaa yhtäkään hilavitkutinta.

Mate-mukin hankin, se on kaunis, ja homehtuu kotona alle viikossa. Heitän sen menemään ja tunnen outoa helpotusta.

Kaupungissa on liikaa ihmisiä, tavaraa, rakennuksia, melua, sokeria, sanoja, jauhoja ja lukittuja ovia.

Jos ei mahdu joogaamaan, voi saman tien olla olematta.

Ei huvita

En saa otetta, vaikka löydän lähtöruudut, enkä pidä varsinkaan siitä, mistä kuvittelin pitäväni.

Surullisen kaupungin iloisimmat ihmiset, heistä pidän!

Pari saumatonta sattumaa ja suunnitelmien muutos.

Ei tämä nyt kyllä oikein huvita.

Miten iloista

Buenos Aires. Luen jostain, että se on latinalaisen Amerikan Pariisi. Minä en näe muuta yhteistä, kuin kaiken sen koiranpaskan kaduilla.

Kaikki näyttää olevan kenossa oikealla -meninkö heti epätasapainoon, kaupungissa?

Hautausmaasta pidän, eniten. Miten iloista.

"El cemeterio es más alegre que la ciudad, más limpio que la ciudad! Ay, qué alegre que los van, ay, a enterrar!" (Asturias, El señor presidente)

Alkaa jo naurattaa. Hei Buenos Aires, hymyile sinäkin vähän! Se on ihan mukavaa.

Aika terveellistä

Ei minulla taida olla paljoa sanottavaa.

Mutta ajateltavaa on! Kitken mangoldi-penkin pää sauhuten.

Sitten on ihan hiljaista. Kitken edelleen, mutta vain kitken.

Tämä on aika terveellistä.

Joogaa

Oikeat ihmiset tapaa oikeaan aikaan.

Pysäyttäviä lauseita. Nojataan haravan varsiin, mehän puhutaan samaa kieltä! Mikä porukka!

Joogaa, kasvisruokaa ja puutarha-hommia.

Joogaa, lisää joogaa.

Joogaa.

Hyppää jo!

Sisimmässään sen jo tietää. Toinen juttu on sitten se, viitsiikö kuunnella.

Tai uskaltaako toimia.

Ja sitten se onkin maailman luonnollisin asia.

Minulle.

Aita on lopulta aika matala.

Hyppää jo!

Kelmeinä päivinä kuoriudun

Taivas on täällä eriskummallisen alhaalla. Ajattelen sitä usein.

Minulla on aina samat vaatteet, makuupussi ja kolme peittoa. Varastosta löydän myös hansikkaat. Peukalo tulee viikossa läpi. Multasormi.

Kelmeinä päivinä kuoriudun, se lämmittää sittenkin! Annan auringon kutittaa nenää.

Olen läsnä, jalat maassa.

Ja kädet.

Jäätyvät hiljalleen

Aamut jäätyvät hiljalleen.

Ensin aloitamme puoli kahdeksalta, sitten kahdeksalta, sitten vasta puoli kymmeneltä, aamupalan jälkeen, kun maa on sula, kun kaminassa on palanut tuli jo useamman tunnin.

Vedän myssyn korville, haen kuokan. Tervehdimme: brrr!

Ja sitten pidetään mate-tauko.

Pieniä kuoppia

Minulla on lapio, tekniikka ja sanat: "Your back is going to like it." Nyökkään, ja tökkään lapion multaan.

Olenko sittenkin taas vain kaivamassa pieniä kuoppia ympäriinsä, sen sijaan että tekisin yhden suuren ja huolellisen? Mikä tämän kaiken tarkoitus on, mitä minä oikein täällä teen?

Voi Martta. Etkö sinä ole vieläkään oppinut?

Ensin kaivetaan, käännetään, lannoitetaan ja sekoitetaan. Sitten kylvetään. Sitten odotetaan. Sitten nähdään ensimmäiset versot. Sitten odotetaan lisää, karsitaan, kastellaan, kitketään. Ja vasta sitten saadaan satoa.

Sinä olet siellä, missä sinun pitääkin olla. Aina.

Aikamoista

Kyllä minun piti siitä täälläkin mainita, vilkuttaa ja semmoista, mutta jotenkin se vaan jäi. En oikein tiennyt mitä olin tekemässä muutenkaan.

Tuntui vain siltä, että halusin olla hiljaa. Joten olin. Olin, menin ja tulin.

Argentina.

Tein sen taas. Aikamoista.

Pelokkaaksi olen aika rohkea.