Valvon, ja sitten näen unta että olen yhä vain valveilla. Aamulla herään ääniin ja tajuan nukkuneeni.
Vai nukunko yhä? Mistä sitä tietää.
Taivaalla hurruttaa moottorikäyttöinen riippuliidin, sellaisesta haaveilin lapsena. Että olisin päässyt kätevästi itse päiväkotiin ja takaisin. Mielikuvalensin sillä usein, siinä Moi-pellon kohdalla.
Kerran ihan oikeasti lensin riippuvarjolla, ilman moottoria, ja tandemina. Samaan aikaan taivaalla oli se ystävä, joka nukkui kerrossängyssä alapuolellani. Pilotteina meillä oli identtiset kaksoset suoraan jostakin kiiltävästä lehdestä.
"Kumman kanssa haluat lentää?" oli lähinnä retorinen kysymys. Kyllä meitä lettipäitä hihitytti.
Oi oi. Kaikki nämä kerrokset.
Haluan kehua että sun kirjoituksesi on koko ajan vaan jotenkin parempia. Saan sanoistasi paljon ajateltavaa.
ReplyDeleteUnissa minulla on usein joku riippuliitimen tapainen. Juoksen, polkaisen vauhtia ja annan mennä pari metriä maan pinnan yläpuolella.
Kiitos Kati. Jos saat vielä ajateltavaakin, niin oon ilahtunut. Mulle kirjoittaminenkin on aika kausiluontoista, joskus ei kulje, ja joskus ei meinaa pysähtyä..
DeleteUnissa mä lennän ilman liitimiä ja korkealla, mutta käytän sähköjohtoja ja kattoja ponnistustasanteina.. Johdot varsinkin on tosi jees, trampoliini-efekti ;-)
Alkoi nyt naurattamaan tää lentouni-homma, taivaalla olis varmaan kauhee trafiikki jos me kaikki uni-lentäjät päästäis vauhtiin samaan aikaan, kuka milläkin tyylillä!
DeleteAi että oikeasti riippuliisit, onnekas lettipää :) Minä haaveilin aikoinaan paljon lentämisestä, nykyään lennän vain unissani tai ihan oikealla koneella. Enää en taitaisi edes uskaltautua pienempien liitimien varaan.
ReplyDeleteJoo lensin, ja haudon vieläkin ajatusta että lentäisin soolona :-) koneella lentäminen sen sijaan on aina vaan kammottavampaa.. ugh
Delete