Valvon, ja sitten näen unta että olen yhä vain valveilla. Aamulla herään ääniin ja tajuan nukkuneeni.
Vai nukunko yhä? Mistä sitä tietää.
Taivaalla hurruttaa moottorikäyttöinen riippuliidin, sellaisesta haaveilin lapsena. Että olisin päässyt kätevästi itse päiväkotiin ja takaisin. Mielikuvalensin sillä usein, siinä Moi-pellon kohdalla.
Kerran ihan oikeasti lensin riippuvarjolla, ilman moottoria, ja tandemina. Samaan aikaan taivaalla oli se ystävä, joka nukkui kerrossängyssä alapuolellani. Pilotteina meillä oli identtiset kaksoset suoraan jostakin kiiltävästä lehdestä.
"Kumman kanssa haluat lentää?" oli lähinnä retorinen kysymys. Kyllä meitä lettipäitä hihitytti.
Oi oi. Kaikki nämä kerrokset.
