Adoptoin mehikasvin kaikkein kauneimmassa loppusyksyn auringossa. Pidämme toisistamme heti ensisilmäyksellä! Se tulee kotiin kämmenellä, juttelen sille.
Toinen tulokas saapuu laivalla, suoraan Etelämantereelta. Olivat siellä luulleet pingviiniksi. Kysyn menikö matka hyvin. "Joo. Törmättiin jäävuoreen."
Sanomme, että on outoa, miten ei ole outoa. Vuosiko siitä jo on? Uskoisin, vaikka sanoisit pari kuukautta. Vuotta. Meidän kellot näyttävät kai omaa aikaansa. Meidän molempien kompassitkin näyttävät kaikenlaisiin suuntiin.
Joskus polut kohtaavat. Minä iloitsen kohtaamisista ja minä iloitsen kaikenlaisista suunnista.
MArtta, sinua on kyllä niin suuri ilo lukea! Kiitos teksteistäsi.
ReplyDeleteKiitos Kati, kiva kun käyt lukemassa. Kirjoittaminen tuntu sopivalta tavalta hahmottaa maailmaa, eikö vaan :-)
DeleteYhdyn ylläoleviin sanoihin, täällä aina riemastuu, liikuttuu ja ilahtuu.
ReplyDeleteNytkin tuo "Se tulee kotiin kämmenellä, juttelen sille", hellyyttävää ja hauskaa yhtäaikaa.
Ilona sä olet aina niin älyttömän symppis, kiitos, taas. Kiitti teille molemmille, Ilona ja Kati, ootte niin taitavia sanojen kanssa itse että ilahduin näistä kovin :-)
DeleteVai symppis... Kiitos. :)
Delete