Vahingossa myrkyllinen

Still life. Hengittäminenkin hengästyttää.

Olen vahingossa myrkyllinen, vaikken edes höyryä. Keitettynä varmaan ihan syötävä?

Vaikeasti tunnistettava lajike. En itsekään aina tiedä.

Kuitenkin ehdottamasti enemmän lintu kuin kala. Välillä kyllä sukellan.

Lamppu heiluu tuulessa. Vai pyöriikö sänky?

Kaapelit ristissä

"A linguistic bad-hair day." Kaapelit ristissä.

Opiskelemisen oikeus ja vaikeus.

Mutta minähän pidän tästä! Milloin siirapista tuli tervaa? Aika paksua joka tapauksessa.

Menen Muumilaaksoon tauolle. Siellä aikuisetkin saa seikkailla.

Kaksi ja puoli

Sumu pyyhkii ääriviivat ja tekee maisemasta pehmeän.

Minun pitää olla selkeä. Minun pitää vielä mahtua raameihin ja muotteihin. On kaikenlaisia sääntöjä.

Siristän silmiä, jotta näkisin paremmin. Ainakin kaksi ja puoli tuoretta ajatusta. Poimin ne talteen lähempää tarkastelua varten.

Sitten säkillinen vanhoja. Tarvitsevat tomutusta. Olisin jo valmis laittamaan ne naftaliiniin.

Uudet, erilaiset päivät

En tiedä enää päivistä. Kohta ne loppuvat kuitenkin.

Sitten alkavat ne uudet, erilaiset päivät.

Nojaan muuriin, annan sen vartioida selustaa. Olen tässä kai aika turvassa? Jos ei sitten taivas putoa niskaan, yllätä ylhäältä päin.

Sillä mitä tahansa voi tippua syliin. Mitä tahansa.

Aika jännittävää. Laitan kattilan päähän ja alan kuulostella.

Pitäisikö jo nostaa kädetkin ilmaan?

Kuhisen hiljaa

Kuuntelen pörriäisiä ja lintujen kääkätystä. Terveelliset äänet. Uuvun kohinaan, voi kun kaupunki olisi joskus ihan hiljaa!

Mutta se kiirehtii aina ympärillä, juoksee ikkunanpielissä kilpaa junan kanssa.

Olemme erilaisia. Minä olen se suomalainen metsä. Kuhisen kyllä, mutta hiljaa.

Alkaa naurattaa. Orgaaninen kuhina?

Sukellan sykloniin

En tiedä minne laittaisin nämä kaikki ideat. Ne kohisevat korvien välissä niin lujaa etten meinaa kuulla mitään muuta!

Alan rakentaa pientä ympyrää, mutta sukellan sykloniin. Woooosh! Kiljun mutkissa, ilosta.

Se alkaa taas lähestyä. Oikea hetki. Odottaminen on melkein yhtä jännittävää!

Sidon jalat vielä kirjoituspöytään ja kannan pään takaisin paikoilleen. Ei saa karata!

Ensin työ. Do your duty.

Taivas pysyy paikoillaan

Minulle kuuluu hyvää, mutta keho ottaa aikalisän. Lepyttelen sitä inkiväärillä ja pehmeillä nenäliinoilla. Ostan paahtoleipää ja pyyhkäisen päälle hunajaa.

Ajoitus on aina oikea. Luotan siihen. Kaikkein kiireisimpänä hetkenä huudetaan STOP! Minä pysähdyn. Annan pilvien kiirehtiä, taivas pysyy paikoillaan.

Kotiloidun makuupussiin, syön siellä kauniita ajatuksia ja heiluttelen varpaita.

Aion kuoriutua hohtavissa väreissä ja lennellä sitten ympäriinsä, sanoja taskuissa.

Selkäranka rusetilla

Usva nousee nenään asti, kietoudun siihen.

Jään jumiin keittiön taikapiiriin ja loihdin kaikenlaista. Sekoitan pyöreää, kiukkuista ja parantavaa samaan pataan. Maistapa! Haluat kuitenkin.

Lääkkeeksi määrään kuusi kierrosta auringon tervehtimistä. Itselleni.

Selkäranka rusetilla ja se nyt ei vaan käy päinsä.

Availen solmuja.

Aurinko paistaa silmästä sisään

Kotitalouspäivä. Koitan uudestaan sitä juurruttamista, siihen sopii pyykkäys, taikinakädet ja puiden halailu.

Mutta luova mieli ei jaksa pysyä paikoillaan. Aurinko paistaa silmästä sisään, annan sen valaista kaikkein mutkikkaimmat aivojen kiemurat.

Vilkutan lähtijälle. Nähdään taas, joskus, jossakin tämän maapallon pinnalla. Sehän on selvä.

Maailma täynnä ystävyyttä. Hymyilen.

Ja lopulta vietän itseni kanssa jokaisen hetken. Onneksi niin on kaikkein hauskinta!

Have a shiny day with yourself.

Syön japanilaista taidetta

Syön lounaaksi japanilaista taidetta. Täydellinen harmonia.

Minä leivon raparperit piirakkaan, moista ei ole Afrikassa nähty.

Lautasilla palaamme juurillemme.

Paitsi aamuisin viihdymme tropiikissa: banaanit, melonit ja avocadot sukeltavat kulhoihin ja lusikka perään.

Life's been good. Food.

Kaikenlaisia suuntia

Adoptoin mehikasvin kaikkein kauneimmassa loppusyksyn auringossa. Pidämme toisistamme heti ensisilmäyksellä! Se tulee kotiin kämmenellä, juttelen sille.

Toinen tulokas saapuu laivalla, suoraan Etelämantereelta. Olivat siellä luulleet pingviiniksi. Kysyn menikö matka hyvin. "Joo. Törmättiin jäävuoreen."

Sanomme, että on outoa, miten ei ole outoa. Vuosiko siitä jo on? Uskoisin, vaikka sanoisit pari kuukautta. Vuotta. Meidän kellot näyttävät kai omaa aikaansa. Meidän molempien kompassitkin näyttävät kaikenlaisiin suuntiin.

Joskus polut kohtaavat. Minä iloitsen kohtaamisista ja minä iloitsen kaikenlaisista suunnista.

Restlessness

Kyllästyn juurruttamiseen. Missä olikaan se nappi, jota painamalla sinkoaa kiertoradalle pyörimään?

Restlessness.