Asun syyskuun taloudessa, jossa roskapussit tuodaan Sveitsistä ja suola Ranskasta. Illan pimeydessä loistetaan seitsemän pöytävalaisimen voimin, vain vessassa näkee enää kunnolla.
Vitsaillaan otsalampuista; uusi kattovalaisin on ollut eteisen pöytänä puolitoista vuotta.
Arvaa missä? Niin niin, ei tällaista olekaan muualla. Nauran vapaasti, kontrolloimatta.
Parasta täällä: ystävät, karjalanpiirakat ja ruisleipä. Niitä aina kaipaan maailmalla.
Kauniita pöydänpintoja on sinulla ollut käytössä.
ReplyDeleteMinä taitaisin kaivata maailmalla vain suomenkielisiä kirjoja. En ainakaan muuta ole vielä huomannut kaipaavani (riippuu tietysti missä on- jossakin Siperiassa saattaisi kaivata yhtä sun toista asiaa). Ruisleipä maistuu minusta oikeastaan hyvältä vain Suomessa ja niissä maissa joissa sitä syödään- oikeastaan lempiruisleipäni tuodaan Saksasta ja se toinen hyvä-suomalainen- on arkeeni liian kallista; 3,80e/kpl. Karjalanpiirakkoja syön ehkä kerran kymmenessä vuodessa jos sitäkään. Ystävät ovat jo muutenkin kaukana, joten aina on matkustettava voidakseen tavata.
Kunhan nyt mietin ääneen...olen ennenkin todennut että pitäisi olla tarpeeksi kauan pois jotta tietäisi, puolessa vuodessa en vielä ehtinyt kaipaamaan mitään- Nämä ovat minusta aina kiinnostavia kuka mitäkin jäisi kaipaamaan.
Kaikkea hyvää sinun syksyysi- surusta huolimatta, ja siihen otan osaa.
Mielenkiintoista, minulle taas tuottaa vaikeuksia lukea joitakin suomennoksia kun kuulen sieltä toisen kielen, joka tulee "läpi". Ja tosinaan suomi taas toimii käännöksenä paremmin kuin vaikka englanti, esimerkkinä Orhan Pamuk jota haluankin lukea vain suomeksi.
DeletePieniä juttujahan nuo ruoka-asiat nyt onkin, mutta ystäviä näkisin mieluusti useammin. Saunaa ja luontoa kyllä kaipaan myös ja varmaan jotain muutakin, hiljaisuutta sun muuta. Mutta kaikkeenhan sitten aina tottuu ja kaikessa on puolensa ja kääntöpuolensa.
Kiitos osanotosta, ja hyvää syksyä myös.