Ehdin viimeiseen junaan, siihen joka lähtee 00:01. Alkaa ukostaa, suljen junan ikkunan, luen ilman muistiinpanovälineitä ja syön herneitä. Omalla pysäkillä tulee jo kaatamalla, kääriydyn huiviin ja annan sateen juosta hymykuoppiin.
Makuuhuoneessa salamoi, jätän ikkunan auki jotta kuulisin. En malta nukkua, piirrän matemaattisia saniaisia ja koitan saada valon välähdyksistä kiinni, viimeiset viivat tulevat pimeydestä.
Aamu nousee aurinkoisena. Laitan paidan päähän ja huivin paidaksi, luen ilman muistiinpanovälineitä ja syön herneitä.
Annan maapallon juosta ympyrää. Minä istun auringon eteen, se ottaa varpaista kiinni ja värjää jalat.
" Annan maapallon juosta ympyrää. Minä istun auringon eteen, se ottaa varpaista kiinni ja värjää jalat. "
ReplyDeletePidän tuosta pätkästä erityisesti. Näen sen kahdella eri tavalla. Hyvä.
Kisu!
Kiitos. Itse näen vain yhdellä, se on kai omien kirjoituksien yksisilmäinen luonne..
DeleteKisu joo, Cat, tungettelevaa lajiketta.
Taas nuo sun pöperöt! Namnamnamnam.
ReplyDeleteJa kukatkin ovat ihanat.
Matkalla (vankassa kivitalossa) nautin taivaan näytöksistä, mutta nyt omassa puutönössä en tahdo yhtäkään ukonilmaa. Täällä minusta tulee pelkääjä.
Kiitti, pöperöhommat sopii mulle (paitsi leipominen, siinä menee hermot). Mä en ole kai koskaan osannut pelätä ukkosta, ainut että uimaan ei saa mennä.
Delete