Aika värikästä, porkkana paistaa silmistä sisään, kirkkaana ja karoteenisena.
Olen kuunnellut kuinka rairuoho kasvaa, siitä on nyt tullut jo ihan iso ja sekin niin kirkas, että varmaan loistaa pimeässä kilpaa foliopapereihin käärittyjen munien kanssa. Nekin taitavat kuoriutua omineen? Ainakin niitä on koko ajan vähemmän.
Hämmentäviä aikoja. Maan alla palaa ja koulu laittaa ovensa säppiin, koko Bermudan nelikulmioni sauhuaa. Mietin kaikkia niitä kirjoja kirjastossa, mitenköhän ne voivat, yskittääkö?
Teen pari päätöstä ja johtopäätöstä, niiden sivutuotteina sydänalaan muuttaa rauha ja kiihtymys, ne majailevat siellä käsi kädessä, toinen onnellisena ja toinen onnesta sekaisin. En meinaa malttaa.
Tyynellämerellä on aallokkoa.
No comments:
Post a Comment