Tapaan ystävän, jonka kanssa ei olla nähty kai melkein seitsemään vuoteen. Lontoo paistaa meille aurinkoa, on sillä tavalla vieraskorea.
Tongitaan menneitä tavan vuoksi ja sitten säädetään taajuudet tähän näin, puiston penkille, kasvisruokapaikan kellariin, kahvikupin kahvaan.
Moni asia on toisin, kuten mantere. Ja jotkut asiat ne vain pysyy: hänellä on päällä punaista. Odotellessa innostun punaisesta piposta, kaulaliinasta -vääriä hälytyksiä.
Oikeaa henkilöä käärii punainen takki. Minä käärin kädet ympärille, ystävää on kiva halata.
Ihana tuo viimeinen rivi, niin lämmin. Ystävyys joka pysyy siellä syvällä.
ReplyDeleteIhania ovat ystävyydet! Nämä tälläiset, joita jatketaan siitä mihin on viimeksi jääty.
Delete