Hymyilen sieraimilla

Junassa mies rummuttaa ilmaa niin, että sille tulee hiki. En kuule mitään, mutta sen päässä on oltava musiikkia. Hymyilen sieraimilla ja sisäänpäin.

Omassa päässä hajanaiset ideat, joiden odotan järjestäytyvän täsmälliseen riviin paperille. Kilometrikaupalla sanoja, kai ne nyt jotain tietävät! Rummuttelen niitä esiin näppäimistön liepeillä enkä uskalla hikoilla.

Parempi vain syödä vihreitä, nukkua riittävästi ja liikutella kehoa (se tykkää siitä). Kyllä ne sitten tulevat, ilman maanittelua, sanat ja hyvä mieli.

Lintujen kaupunkiasunto on tyhjillään, saisikohan sitä vuokralle?

Säädetään taajuudet

Tapaan ystävän, jonka kanssa ei olla nähty kai melkein seitsemään vuoteen. Lontoo paistaa meille aurinkoa, on sillä tavalla vieraskorea.

Tongitaan menneitä tavan vuoksi ja sitten säädetään taajuudet tähän näin, puiston penkille, kasvisruokapaikan kellariin, kahvikupin kahvaan.

Moni asia on toisin, kuten mantere. Ja jotkut asiat ne vain pysyy: hänellä on päällä punaista. Odotellessa innostun punaisesta piposta, kaulaliinasta -vääriä hälytyksiä.

Oikeaa henkilöä käärii punainen takki. Minä käärin kädet ympärille, ystävää on kiva halata.

Irralliset huomiot

Irralliset huomiot:

Kokeilen kameraa keittiön ulkopuolella: leikin luontoa, mutta puistossa tuntuu vähän huijaukselta. Teeskentelevät oravat ja muut villieläimet, ihan kesyä.

Kävin yskimässä lääkärille. Kolme mahdollista skenaariota, joista ensimmäinen on "you are a human being." Nyökytän innokkaana, vaikka vähän kiinnostaa ne muutkin vaihtoehdot.

Huomasin vasta, että loppuvuodesta putosin valon mukana matolta. Ei kuhmuja, mutta muuten epämiellyttävää. Nousin nyt takaisin, oh, taikamatto!

Olen ainakin myös kameli ja varis, puu ja krokotiili, laitoin vihreät vierekkäin.

Kaupanpäällisiksi sympatiaa

Ostan yskänlääkettä ja teetä, saan kaupanpäällisiksi sympatiaa.

Äidiltä saan neuvoja: koska olet tyttäreni [...] kannattaisiko mennä lääkäriin eikä odottaa viime tippaan. "Joo" sanon minä, ja menen töihin.

Olen vähän kateellinen vuodentakaiselle itselleni, sille joka keräsi nokkosia, jonka etupihalla kasvoi vuoria ja joka poimi lauseita poluilta.

Nyt näin pajunkissat junan ikkunasta. Melkein haluaisin laittaa vitsoiksi.

Ja aivan varmasti tuoreeks, terveeks.

Tuleva vuosi? Yllätysmuna-osastoa edelleen.