Unohdin sanat jotka keräsin, solisivat kai pois puron mukana: sen, jonka ääntä en osannut kuvata.
Olin kuitenkin ajatuksen voimalla rekisteröitynyt terveyskeskuksen listoille. Olivat hämillään, minä sanoin muumiruotsillani "jättebra" ja mietin, mitäköhän muuta olen jo saanut aikaan.
Kävin sitten etsimässä joutsenia, löysin vain yhden ja sekin näytti minulle lähinnä takapuolta. En ottanut henkilökohtaisesti.
Aurinko kihahti päähän ja sanoin ääneen "I'm f*cking happy". Linnut lainasivat sanojani ja sommittelivat niitä uusiksi, huutelivat sitten kai lähinnä toisilleen "I'm f*cking", "I'm happy" ja "happy f*cking".
Kamerasta löytyi postikortteja, ollaanhan Ruotsissa.
Eka ajatus: onko tämä todellinen maailma. Aurinko ja avoin vesistö, joutsen. Ohhoh! Ainakin tämä on minulle kevät.
ReplyDeleteMitähän kaikkea näkee tuon huvilan tornista, mitähän kaikkea siellä tapahtuu.
Välillä minäkin mietin, että olen jossakin satukirjassa -muumeissa tai jossain saariston lapsissa, jossa aina paistaa aurinko. Täällä tosin ennemminkin sataa vettä :-)
DeleteMahtava tou lause, että kamerasta löytyy postikortteja! Juuri noin käy idyllisissä paikoissa, vaikkapa Naantalissa ta Porvoossa tai sinulle siellä.
ReplyDeleteHämmentävää, että siellä on kevät noin paljon pidemmällä.
Kiitti -ja idyllistä tosiaan, joskus ihmetyttää että ihanko oikeasti on tällaista vielä olemassa.
DeleteTaidetaan olla sen verran etelämpänä, että aurinkoisina päivinä on tosiaan kevään tuntu, olen jo ajatellut että on pääsiäinen kun sää vastaisi niitä aikoja Suomessa. Tosin kuten Ilonallekin sanoin, täällä kyllä enimmäkseen sataa kuitenkin vettä että sillä tavalla ihan tuttua :-)