Se tavanomainen paradoksi: lukemasta päästyäni rentoudun lukemalla.
Ja sitten sitä pitäisikin taas jo lukea. Viikonlopuksi ennustan yltyvää paniikkia.
Kettu vei minulta kengän. Vähän toivoin, että se olisi ollut väärää kokoa ja palautunut seuraavaksi aamuksi. Taisi kuitenkin olla mieluinen.
Alanko nyt sitten kinkkaamaan?
Ruoat vievät kaiken huomioni jälleen. Kaikkia sellaisia vihanneksia, joita tahtoisin osata syödä, mutta joita en osaa tai viitsi valmistaa mitenkään.
ReplyDeleteNo nää viimesimmät nyt on vaan kaikkia ihme läjiä.. Uusia vihanneksia kohtelen niin että 'tämä on syötävää eli ei vahingollista, kokeillaan mitä tästä tulee' :-) ja ihan hyvää siitä yleensä tulee, kasvikset kun on ns. valmiiksi hyviä.
Delete